perjantai 30. joulukuuta 2016

Vuosi 2016 sanoin ja kuvin


Tammikuun kirjat
Laura Lindstedt: Oneiron
Katja Kettu: Yöperhonen
Leena Lander: Kuka vartijoita vartioi
Merete Mazzarella: Ei kaipuuta, ei surua: päivä Zacharias Topeliuksen elämässä
Sofi Oksanen: Norma
Svetlana Aleksijevitš: Tsernobylistä nousee rukous
Marina Vlady: Vladimir - katkennut lento




Helmikuussa kirjoitan päiväkirjaan:
Taivas on riekaleina. Joitain asioita on tehtävä tai en antaisi itselleni anteeksi.



Maaliskuussa ilmestyy minun ja Eppu Nuotion yhteinen kirja, Nainen parvekkeella ja parhaiten oloani kuvaa Kai Niemisen lause: "Pakahdun, koko ajan".



Huhtikuu on Tukholma. 
Kirjoitan päiväkirjaan: Kasautuu siiveniskuja, teräviä, poikkitaivaallisia.




Toukokuu on läpilaulettu ilma ja teatterifestarit.



Kesäkuisesta Georgiasta jäävät mieleen subtrooppinen vihreys, hatsapuri, viinit, öinen ajelu vuorille, vuohet, serenadeja laulava opas, letkajenkka öisessä puistossa, ukkonen, välkkyvä maailmanpyörä, toinen toistaan erikoisemmat pilvenpiirtäjät ja huivipäiset mummot.



Heinäkuussa käydään Adelen ja Nils Osakarin luona. Herätetään heidät henkiin ja istutaan vierakkäin puutarhan penkillä.





Elokuussa syömme Lapinlahden vanhassa sairaalassa hävikkiruokaa ja muistelemme Aleksis Kiveä. Aikoinaan sairaalassa työskenteli ylilääkärin lisäksi direhtori, pappi, alalääkäri, porttiwahti ja kaksi pyykkivaimoa ja neljä houruhoitajaa. Ensimmäinen hankinta sairaalaan oli 26 paria jalkarautoja.



Syyskuun ostoslista:
porkkanoita, kaalia, kaurakermaa, siirappia, ruisleipää, puolukkahilloa, sipulia ja puuroriisiä.




Lokakuussa Tallinna, jo toisen kerran vuoden aikana. Tyttö opettelee Yhdysvaltojen osavaltiot ja minä luen fintiaaneista. Syödään kaikki pirukkaat, joita löydetään. Päätetään tulla pian takaisin. Tiedättehän, ne kaupungit, joihin aina ikävöi.



Marraskuu on runoa. Esiinnyn Varsinais-Suomen runoviikolla ja luen Bar Ö:ssä ensimmäisen kerran yleisölle runoja uusimmasta kokoelmastani Avataan siiven alta. Olen ystävien ympäröimä, onnellinen ja levollinen. 
"Ajan säikeiden välissä jokainen tulevaisuus on yhtä todellinen."



Joulukuussa naisen aika jätättää. Liian paljon sanoja pinottavaksi. Ratkaisu on yksinkertainen: ajan voi pyrkiä unohtamaan kaivautumalla täkin alle kirjan kanssa. Myös viltit soveltuvat tähän tehtävään.

Kiitos kaikille teille ihanille tästä vuodesta. Kiitos, että jaksatte kulkea vierellä, vaikka en enää ehdi päivittää yhtä usein, enkä käydä teidän luonanne vierailuilla. Olette ajatuksissani.

Toivotan kaikille lumoavaa, kaunista ja oman näköistä vuotta 2017!

sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Sieltä löytää joulun

Teemme jokajouluisen retken kylämäelle, sillä sieltä löytää joulun silloinkin, kun omat hyasintit ovat vielä nupuillaan ja piparkakkutaikina vasta odottaa pientä leipuria.
Riisipuuro porisee kattilassa ja nisupullat odottavat kahvikupin vierellä vieraita.
Kettuterrierit haistelevat meitä kuonot tuhisten ja emäntä sytyttelee kynttilöitä kuuseen - oikeita kynttilöitä, ihan kuin lapsuuden kotona.

Kaunista joulun aikaa teille kaikille, olkoon se lämmin ja hyvä. Minä leivon kyllä vielä sen portviinikakun, paketoin viimeiset lahjat, haen kuusen, ostan lisää kynttilöitä ja pinoan yöpöydälle kasan rakkaita kirjoja. Sen jälkeen voi joulukin tulla. Ja ihanat harvinaiset jouluvieraat.